Anssi Kela Posetiivarin apina

Matkamuistoja

  • Matkamuistoja

Ilon päivä! Olen päässyt eroon raskaasta pallosta jalassani: Matkamuistoja-kirja on osaltani valmis ja toimitettu painoon. Olo on sen verran huojentunut, että nautin tapauksen kunniaksi oikein lasillisen simaa.

Olen nyt kirjoittanut kaksi kirjaa (en laske Nummela – erään albumin anatomia -kokoelmaa kirjaksi). Molemmissa prosessi oli samankaltainen: työ muuttuu ikävämmäksi mitä lähemmäs maalia päästään. Alussa on hauskaa keksiä tarinaa ja kehitellä kirjan pitkää kaarta. Se on luomistyötä, josta nautin. Mitä pidemmälle prosessi kuitenkin etenee, niin sitä enemmän se muuttuu tekniseksi suorittamiseksi: yksittäisten lauseiden ja sanojen hinkkaamiseksi. Kirjaa pitää lukea jatkuvasti uudestaan ja uudestaan. Tekstille tulee niin sokeaksi, että karkeatkin kirjoitus- ja ajatusvirheet läpäisevät helposti puolustuksen. Kun saman käsikirjoituksen lukee ties kuinka monetta kymmenettä kertaa, niin siitä ei enää tajua mitään, aivoista tulee velliä.

Kesä Kalevi Sorsan kanssa -kirjasta tein aikanaan seitsemän versiota. Laskeskelin, että Matkamuistoista painoon lähti tänään versio numero kahdeksan. Osaltaan kirjan suurta versiomäärää selittää se, että teos muutti matkan varrella täydellisesti muotoaan. Alkuperäinen ajatus oli kerätä blogikirjoituksiani kansien väliin ja höystää niitä uusilla teksteillä. Pian kuitenkin totesimme kustannustoimittajan kanssa, että se mikä toimii blogissa, ei välttämättä toimi kirjassa. Kirjoitukset olivat liian levällään, oli valittava jonkinlainen linja.

Keskityimme lopulta keikkailuun liittyviin kirjoituksiin. Niistä muodostettiin selkäranka, jonka ympärille kirjaa alettiin rakentaa. Sen muoto oli kuitenkin edelleen kirjoituskokoelma. Jossain neljännen version kieppeillä kustannustoimittaja ehdottikin, että eikö tästä kannattaisi sittenkin tehdä enemmän romaanin näköinen? Niputtaa satunnaiset keikkakirjoitukset yhteen ja laatia niiden väliin siirtymiä siten, että muodostuisi eteenpäin kulkeva kokonaisuus.

Innostuin ajatuksesta. Sen huono puoli kuitenkin oli, että käytännössä työ alkoi tuolloin alusta. Jouduin kaatamaan palikoista jo rakentamani tornin ja asettelemaan osat uuteen järjestykseen, tekemään niistä jotain aivan muuta.

Rehkiminen kuitenkin kannatti, sillä nyt Matkamuistoista tuli kirjoituskokoelman sijaan ihan oikea kirja. Se kertoo tarinan minusta ja yhtyeestäni viime vuoden kiertueella. Tarina on tosi, mutta käytännössä koostettu useamman vuoden ajalta. Aikoja ja paikkoja on häivytetty ja yhdistelty keskenään: kirjassa yhden keikan kuvaus saattaa itse asiassa olla kooste neljältä eri keikalta. Tarkoituksena ei ollut kirjoittaa historiikkia, vaan luoda vetävä kertomus siitä, millaista on oikeasti keikkailla Suomessa. Teoksessa käydään myös jonkin verran läpi omaa henkilöhistoriaani, lähinnä muusikoksi kasvamisen vinkkelistä. Matkamuistoja ei kuitenkaan ole varsinainen elämäkerta tai muistelmateos, painopiste on tässä ja nyt.

Erilaisia rokkikirjoja on tietysti julkaistu hyllykilometreittäin, mutta yritin tavoitella omassani hiukan poikkeavampaa poljentoa. Matkamuistoja ei ainakaan ole mitenkään erityisen dekadenttiä luettavaa – minä ja yhtyeeni kun emme satu olemaan itsetuhoisia, tatuoituja nistejä. Yritin myös välttää kaikenlaista mahtipontisuutta ja itsensä korostamista. Itsensä alentaminen on minun juttuni! Haluan kirjassani välittää mahdollisimman realistisen kuvan siitä miltä tuntuu ajella ympäriinsä keikkabussilla ja nousta lavalle ihmisten eteen.

Se on nimittäin loppujen lopuksi yllättävän vähäistä. Suurin osa ajasta palaa kaikenlaiseen jonninjoutavaan, josta isot tähdet kirjoittavat muistelmissaan harvoin sanaakaan. Minä puolestaan keskityin juuri näihin pysähtyneisiin hetkiin, jolloin hotellihuoneessa keksitään sananmuunnoksia, jotka eivät edes käänny, tai mietiskellään, että jos monitorimiksaaja pitäisi valita Jeesuksen opetuslapsista, niin kuka olisi tehtävään sopivin? Matkamuistoja on tarina unelmien perässä juoksemisesta ja kaveruksista, jotka bussilla kiertäessään luovat ympärilleen oman maailmansa.

Kirja on siis rakentunut blogistani löytyvien kirjoitusten ympärille, mutta se on kuitenkin täysin uusi teos. Blogitekstejä on muokattu ja jatkettu, niiden ympärille on kirjoitettu niin paljon uutta asiaa, että veikkaisin vanhojen bloggausten olevan kirjan sivuilla vähemmistössä. Ne ovat olleet kuin demoja, joiden pohjalta on lopulta syntynyt romaani. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että jos olet vuosien varrella viihtynyt blogikirjoitusteni parissa, niin tulet varmasti pitämään myös Matkamuistoja-kirjasta.

Vaikea uskoa, että se on vihdoinkin poissa käsistäni. Mahtava fiilis! Seuraavaksi voisikin tehdä vaikka levyn…

Matkamuistoja julkaistaan 24.5.

Blogiin: www.anssikela.com

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Vai että opetuslapsista valittaisiin monitorimiksaaja :D

Itse ottaisin tietty (tiätty) Juudaksen...
Ai miksi?

No siksi että kyllähän jokaisella oma Juudas tarttee olla

Hitlerillä oli Hess (typerysten laskuvarjokerho)
Leninillä oli Stalin (muhkeat viikset, vaikea persoona)
Kekkosellakin oli perkeles "Väbä" Väyrynen

Kyllä elämä on muhkumpaa kun on oma selkäänpuukottaja

Käyttäjän anssikela kuva
Anssi Kela
Harri Räsänen

Kirjan markkinoinnissa auttaa aina jonkinasteinen kohu. Sillä mitä puhutaan ei ole niin väliä, pääasia että puhutaan.

Sisältääkö kirjasi jonkun paljastuksen tai mokan jota ei ole ennen kuultu? Kohua tarvitaan.

Käyttäjän anssikela kuva
Anssi Kela

Pelkäänpä, ettei tästä kirjasta irtoa kovinkaan meheviä otsikoita. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä: otsikoiden tekijät ovat yllättävän kekseliäitä!

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Niin no esim tämän Walstenin kirjan vanavedessä vaikka seuraava

Otsikko -> Paasilinnan vaimo avautuu Anssi Kelan kirjasta
Sisäsivulla -> Viimeinkin muusikko joka ei pilkkaa miestäni

Hetkinen muuten...
Oliskohan otsikoiden keksijän paikka auki Ilta-Pulussa?

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset